Lääkevaihto

Lääkäri voi kieltää lääkevaihdon hoidollisin tai lääketieteellisin perustein. Tällöin hän merkitsee vaihtokiellon lääkemääräykseen, ja potilaan saama Kela-korvaus lasketaan alun perin määrätyn lääkkeen hinnan perusteella. Suomessa lääkärin tekemät vaihtokiellot ovat verrattaen harvinaisia: vuonna 2015 vaihtokielto oli vain 1,2 prosentissa kaikista resepteistä.

Apteekkien lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat lääkkeisiin liittyvä neuvonta ja palvelutoiminta sekä lääkkeiden oikean ja turvallisen käytön varmistaminen. Apteekit vaihtavatkin kuukausittain jopa yli puoli miljoonaa reseptiä edullisemmille lääkkeille. Apteekit eivät saa erillistä korvausta tekemästään lääkevaihdosta.

Viitehintajärjestelmä lisää kilpailua

Lääkevaihtoa täydentävä viitehintajärjestelmä otettiin käyttöön keväällä 2009. Keskenään vastaavat eli vaihtokelpoiset lääkkeet muodostavat yhden viitehintaryhmän. Viitehintaryhmät perustuvat lääkkeiden turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean neljännesvuosittain laatimaan luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Suomen viitehintajärjestelmässä on pystytty yhdistämään kova hintakilpailu erinomaiseen lääkkeiden toimitusvarmuuteen.

Viitehintajärjestelmässä potilaalle maksettava Kela-korvaus lasketaan edullisimman vastaavan, vaihtokelpoisen rinnakkaislääkkeen perusteella, vaikka lääkäri olisi määrännyt kalliimman alkuperäisvalmisteen. Jos potilas haluaa viitehintaa kalliimman lääkkeen, hän maksaa itse lääkkeen hinnan ja Kela-korvauksen välisen erotuksen. Lääkärit määräävät usein jo valmiiksi lääkkeen, joka on viitehintainen, eli tällöin potilas saa lääkärin määräämän lääkkeen ja täyden sairausvakuutuskorvauksen siitä.

Viitehinnat määritellään neljä kertaa vuodessa. Tällöin lääkeyritykset ilmoittavat Kelalle toistensa hinnoittelusta tietämättä pakkauskohtaiset tukkuhintansa. Viitehinta määräytyy siten, että edullisimman valmisteen vähittäishintaan lisätään 0,50 euroa. Jos edullisin valmiste on ainoana hintaputkessa, eli hintaero seuraavaan on vähintään 50 senttiä, saa se tavallaan ”yksinmyyntioikeuden” kahdeksi viikoksi ennen kuin muut lääkeyritykset voivat halutessaan laskea lääkkeen hinnan hintaputkeen ja päästä näin täyden korvattavuuden piiriin. Tämä on keskeisin hintakilpailua edistävä mekanismi.

Lääkeyritykset ilmoittavat viitehintajärjestelmässä olevien lääkkeidensä hinnat kahden viikon välein. Hinnat ovat samat kaikissa apteekeissa. Hinnoittelu perustuu kilpailutilanteeseen, mutta se ei voi olla korkeampi kuin lääkkeelle myönnetty enimmäiskorvattava tukkuhinta. Rinnakkaislääkkeiden enimmäiskorvattava tukkuhinta on normaalisti 50 prosenttia edullisempi kuin alkuperäislääkkeen hinta ennen patenttisuojan päättymistä. Suomen viitehintajärjestelmässä hintakilpailu on läpinäkyvää, eivätkä lääkeyritykset saa antaa alennuksia apteekeille. Tämän ansiosta hintakilpailu siirtyy täysimääräisesti lääkkeiden vähittäishintoihin.

Viitehintajärjestelmään kuuluvia lääkkeitä määrätään paljon lyhytaikaisiin sairauksiin, joissa myös potilaiden maksuosuus on korkea (peruskorvaus lääkkeestä on 35 prosenttia). Vuonna 2015 kaikista resepteistä 65 prosenttia kirjoitettiin viitehintajärjestelmään kuuluville lääkkeille. Lääkekorvauksista viitehintajärjestelmään kuuluvat lääkkeet aiheuttivat kuitenkin vain 25 prosenttia.

Lue lisää lääkekorvauksista Kelan sivuilta.